Kaudelle 1980-81 valmistautuessa edustusjoukkue koki jälleen muutoksia, tällä kertaa suuria sellaisia, niin pelaajien kuin valmentajien puolella. Kolme vuotta joukkuetta vetänyt Timo Sohkanen oli nostanut Toverit II-divisioonaan, mutta nyt johtoporras halusi uusien tuulien puhaltavan: uudeksi päävalmentajaksi pitkien neuvottelujen jälkeen julkistettiin Jukka Päiviö. Hänellä oli A-valmentajakoulutus ja TuTo:n nuoremmat pelaajat olivat hänelle tuttuja jo juniorivalmentamisajoilta. Kakkosvalmentajaksi lähinnä maalivahtivalmennusta hoitamaan nimitettiin Antti Hyvärinen, entinen jääkiekkomaalivahti ja voimistelunopettaja.
Tovereiden kokoonpanoon tuli myös 10 uutta pelaajaa, joista nuorin Kai Ortio pelasi C-junioreissa (15-vuotias), mutta osoitti muutamassa edustusjoukkueen ottelussa miehisiä otteita puolustajan tontillaan. Reijo Paksal lopetti pelaamisen, mutta jatkoi taustavoimana, ja joukkue ristikin hänet senaattoriksi: hän hoiti edustusjoukkueen suuret ja pienet ongelmat.
Joukkueen kokoonpano kaudelle 1980-81:
Maalivahdit: Matti Jakonen, Kaj Lehto, Pekka Pernu.
Puolustajat: Jouko Rannikko, Timo Haapala, Jukka Koivu, Veijo Saarinen, Esa Kiela, Rainer Karlsson, Seppo Haapala, Kari Savolainen, Kai Ortio
Hyökkääjät: Kari Torkkel, Kari Johansson, Keijo Järvinen, Ari Seppälä, Keijo Wikman, Ari Huhtamäki, Rainer Holmroos, Renny Haavisto, Esko Salminen, Reijo Lehtonen, Kalle Hirvisuo, Timo Huhtanen, Ismo Leinonen, Jari Helenius, Leo Heinonen.
Valmentajat: Jukka Päiviö. Antti Hyvärinen, huoltajat: Seppo Kiela, Jukka Pajunen, joukkueenjohtaja Esa Koskinen.
Harjoitukset aloitettiin tällä kaudella myös jo hyvissä ajoin toukokuun 5. päivä. Harjoituspaikkoina toimivat Vuorikoti Ruissalossa, jossa lenkkeiltiin ja voimisteltiin, sekä Uudenmaankadun kerho, joka toimi voimailusalina. Harjoituskertoja kertyi yhteensä 43 kappaletta ja elokuussa harjoiteltiin jo jäällä neljä kertaa viikossa, sekä elokuun lopussa pidettiin jääleiri Uudessakaupungissa. Ennen kauden alkua Toverit pelasi yhteensä 11 harjoitusottelua.
Alkusarjassa Toverit pelasivat hyvin ja pisteitä kertyikin kahdeksan enemmän kuin edellisenä vuonna ja se takasi pääsyn ylempään loppusarjaan. Ylemmässä loppusarjassa Tovereiden jatko I divisioonan karsintoihin oli lähellä: sarjan päätyttyä Hilparalla ja TuTo:lla oli saman verran pisteitä. Uusintaottelussa tamperelaiset olivat valitettavasti parempia kuin Toverit luvuin 10-5.
Yleisökin alkoi löytää jälleen takaisin Tovereiden otteluihin, ja alkusarjassa sitä kävi jo yhtä paljon kuin edellisvuonna koko kaudella ja vielä parempaan olisi päästy ilman lehtilakkoa. Paikallisottelussa Kiekko-67:ää vastaan oli 1300 katsojaa, kun lehdet ilmestyivät ja 640, kun lehtien ilmestymättömyys esti ilmoittelun.
Edustusjoukkueen kokoonpano kaudelle 1981-82: Matti Jakonen, Rauno Sjöroos, Kai Ortio, Jouko Rannikko, Timo Haapala, Jukka Juhajoki, Jukka Koivu, Kari Savolainen, Veijo Saarinen, Keijo Järvinen, Rainer Holmroos, Kalle Hirvisuo, Pekka Haapaniemi, Renny Haavisto, Keijo Wikman, Ilkka Laaksonen, Kari Torkkel, Reijo Paksal, Kari Johansson, Seppo Haapala, Ari Seppälä, Ismo Leinonen, Matti Lindstedt, Ari Huhtamäki.
Päävalmentaja Jukka Päiviön johdolla harjoitukset uutta kautta varten aloitettiin jälleen toukokuussa. Kakkosvalmentaja vaihtui Matti Aaltoseen ja joukkueenjohtajaksi Kari Ortio, sillä Esa Koskinen halusi pitää sapattivuotta ja siirtyi B-junioreiden vetäjäksi. Olihan Koskisella edustusjoukkueen kanssa tullut jo täyteen yhteistä taivalta 20 vuotta! Edustusjoukkueen huoltajiksi tulivat Seppo Kiela ja Reijo Hyökki, kääkäriksi Jaakko Lehto.
Tovereiden syyskierros sujui otteluiden puitteissa vakuuttavasti: tappioita tuli ainoastaan yksi, tasapelejä kaksi ja voittoja yhteensä 11! Menestys jatkui myös ylemmässä loppusarjassa ja lopullinen sijoitus oli toinen heti Imatran Ketterän jälkijunassa. Playoff-tyyppisessä karsinnassa pääsystä I divisioonaan kuopiolainen KalPa osoittautui kuitenkin liian kovaksi vastukseksi voittaen kotonaan Toverit 5-3 ja Turussa 9-2.
Kauteen 1982-83 Toverit lähtivät tosissaan yrittäen sarjanousua II divisioonasta I divisioonaan, sillä TuTo sai joukkueeseensa takaisin todellisen paluumuuttajan: Länsi-Saksasta kotiutuneen Seppo Lindströmin. Ja ei muukaan pelaajaryhmä huonolta näyttänyt: Rauno Sjönroos, Kaj Puonti, Seppo Lindström, Antti Perälä, Hannu Kauppi, Arto Kaunonen, Jari Koivunen, Olli-Pekka Rajala, Olli-Pekka Nieminen, Pekka Rantala, Jouko Rannikko, Timo Haapala, Jukka Juhajoki, Jukka Koivu, Kari Savolainen, Veijo Saarinen, Rainer Holmroos, Ari Huhtamäki, Kalle Hirvisuo, Pekka Haapaniemi, Jouni Kantola, Keijo Wikman, Kari Johansson, Raimo Ruusunen, Matti Lindstedt.
Muutoksia viimekauden pelaajakaartiin ei siis suuremmin tullut, ja tuo yhdistelmä olikin niin kova, että se teki lohkossaan
selvää jälkeä: syksyllä 12 voittoa, yksi tasapeli ja yksi häviö. Loppusarjaan mentäessä Toverit jatkoivat tahtiaan samanlaisena, ja voittivat oman lohkonsa. Lohkovoiton jälkeen TuTo selvisi Hämeenlinnan Tiikereistä playoffeissa, ja jatkoi karsintasarjaan, jossa TuTo:n lisäksi pelasivat FoPS, SaPKo ja Heinolan Peliitat. TuTo sijoittui karsintasarjassa kolmanneksi ja haaveet noususta oli jälleen haudattu.
Mutta jo karsintojen aikana liikkui huhuja siitä, että KooVee olisi pahoissa taloudellisissa vaikeuksissa. Huhut osoittautuivat oikeiksi kauden jälkeen ja KooVee luopuikin I-divisioonan sarjapaikastaan. Sen seurauksena Jääkiekkoliiton liittohallitus päätti 24.4.83, ettei mitään uusia karsintoja järjestetä, vaan TuTo saa karsintasarjassa kolmanneksi sijoittautuneen paikan.
Vähän aikaa näytti myös siltä, että karsintasarjassa I divisioonan paikan lunastanut Heinolan Peliitat ei saisikaan paikkaa, sillä Heinolassa ei ollut edes jäähallia ja sen rakentaminen näytti juuttuneen valtuuston vastustukseen. Lopulta Heinola kuitenkin sai oman hallinsa ja sarjanousu oli heillekin todellista.
Kaudelle 1983-84 TuTo:n sarjanousu aiheutti päättäjissä toiminnan aikeita, sillä uuteen sarjaan valmistautumiseen oli aikaa ainoastaan neljä kuukautta. Seura sai haaviinsa uuden päävalmentajan, valmentajan joka oli juuri nostanut HPK:n SM-liigaan: Raimo Määttänen. Määttänen halusi palata Varsinais-Suomeen ja vaikka hän oli hankkinutkin kannuksensa muissa seuroissa, eihän TuTo:llekkaan täysin vieras ollut, olihan hän 60-luvulla pelannut kaksi kautta Tovereiden riveissä.
– ”Perhesyyt aiheuttivat sen, että minun oli luovuttava HPK:n vetämisestä ja palattava Varsinais-Suomeen. Vaimoni vanhemmilla oli Halikossa maatila ja molemmat silloin sairastelivat, joten he tarvitsivat kipeästi apua. Olin myös ollut yhdeksän vuotta ammattimaisena valmentajana, joten oli korkea aika ottaa vähän löysemmin. Soitin Reijo Paksalille, että olisin kiinnostunut tarjoamaan palveluksiani TuTo:lle, ellei edellytettäisi sataprosenttista tointa. Pääsimme yhteisymmärrykseen, ja niin yhteistyöni TuTo:n kanssa alkoi”, Määttänen kertoo.
Pelaajapuolella Toverit kokivat myös aikamoisia muutoksia ja seura kiinnittikin nyt ensimmäistä kertaa joukkueeseensa ulkomaalaisen pelaajan, kanadalaisen maalivahdin Jim Bedardin. Muut muutokset ovat huomattavissa seuraavassa joukkuelistauksessa:
Maalivahdit: Jim Bedard, Rauno Sjöroos, Marko Koski
Puolustajat: Jukka Koivu, Antti Perälä, Pasi Virta, Pekka Helander, Janne Karelius, Hannu Virtanen, Kari Vaihinen, Pekka Vantola, Jukka Juhajoki, Rauli Halonen
Hyökkääjät: Kari Johansson, Markku Haapaniemi, Esa Tutti, Keijo Tutti, Matti Lindstedt, Keijo Wikman, Jari Koivunen, Jouko Ranki, Kalle Hirvisuo, Hannu Kauppi, Petteri Koskinen, Reijo Kuusisto, Ville Seppänen, Mauri Eivola, Ilkka Laaksonen, Jouni Kantola, Raimo Ruusunen, Kari Numminen.
Ensimmäinen kausi ykkösdivisioonassa sitten kauden 1964-65 sujuikin ihan tyydyttävästi, ja joukkue sijoittuikin sarjataulukossa neljänneksi taaten näin itselleen playoff -paikan. Playoffeissa TuTo sai vastaansa Kuopiolaisen KalPan ja ensimmäinen karsintaottelu lupailikin hyvää tulevasta: sillä se voitettiin kotona Turussa 4-3. Valitettavasti kaksi seuraavaa ottelua päättyivät KalPan suhteellisen dominoiviin lukemiin, ottelu Kuopiossa hävittiin 8-0 ja ratkaisevassa kolmannessa koitoksessa kotoisessa Turussa takkiin tuli lukemin 3-6.
TuTo:n paras pistemies tällä kaudella oli Markku Haapaniemi kokonaisilla 34 pisteellä, ja näillä lukemilla hän sijoittautui I divisioonan pistetilastossa sijalle 25. 30 pisteeseen ylsivät Tovereiden pelaajista myös Esa Tutti (33) ja Matti Lindstedt (30).
MM-edustustehtäviin pääsivät Janne Karelius ja Jouni Kantola, omiin ikäryhmiensä joukkueisiin. Janne Kareliuksen Suomen 20-vuotiaiden MM-kisajoukkue voitti Tukholmassa pidetyissä kisoissa hopeaa.
Kauteen 1984-85 I-divisioona laajentui kahdella joukkueella, joten joukkueiden määrä tulevalle kaudelle oli yhteensä kaksitoista. Ja sarja pelataan jälleen nelinkertaisena, joka tarkoitti joka joukkueelle 44 ottelua, sekä samalla rajattiin pöytäkirjoihin merkittävien pelaajien määräksi kaksitoista. Runkosarjan otteluja oli nyt täksi kaudeksi enemmän I-divisioonassa kuin SM-liigassa.
– ”Ottelumäärien lisääminen ja vastapainona ottelukohtaisen pelaajamäärän pudottaminen vaikuttaa merkilliseltä. Lisäksi esim. me saimme pelipäiviksi perjantain ja lauantain, joten on varmaa, että tämä kaikki vaikuttaa pahasti ykkösdivisioonan arvostukseen” kommentoi Raimo ”Hurja” Määttänen joukkueiden ja ottelumäärien nostamiseen vuonna 1984.
Tovereiden kokoonpano säilyi melko samanlaisena tähän kauteen kun vertaa viime kauteen, sillä kokoonpanossa olivat:
Jim Bedard, Marko Koski, Antti Palmroos, Keijo Tutti, Matti Lindstedt, Seppo Suoraniemi, Teppo Virta, Jouni Kantola, Sami Jokinen, Raimo Ruusunen, Antti Perälä, Jari Välimäki, Petteri Koskinen, Pekka Helander, Keijo Wikman, Jari Sjöholm, Pasi Virta, Hannu Virtanen, Mika Palmroos, Kai Ortio, Timo Vuorinen, Jan Rokama, Janne Haapaniemi, Ari Huhtamäki.
Valmennustiimiin kuuluivat päävalmentaja Raimo Määttänen ja apuvalmentaja Matti Aaltonen, huoltajina Seppo Kiela ja Reijo Hyökki, lääkäreinä Jaakko Lehto ja Teppo Toponen, hierojana Ismo Aaltonen, autonkuljettajana Jaakko Peltomaa, sekä joukkueenjohtajana Esa Koskinen.
TuTo sijoittui itse sarjassa jälleen sijalle neljä, tosin playoff paikan saavuttamiseen piti taistella aina sarjan loppuun asti tosissaan ja taakse jätettiinkin yhden pisteen erolla Joensuun ja Hämeenlinnan joukkueet. Sarjassa Tovereita ylempänä olleet kokivat TuTo:n ylivoiman ja tippuivat playoffeissa taakse, tosin seuraava vastus olikin SM-liigasta toiseksi huonoin joukkue SaiPa. SaiPa oli sen verran rutinoituneempi kuin TuTo ja näin ollen säilytti oman sarjapaikkansa, vaikka olikin äärimmäisen tiukoilla TuTo:a vastaan.
TuTo:n paras pistemies tällä kaudella oli Kari Numminen joka 44 ottelussa kalasti itselleen kokonaiset 54 pistettä. Tuolla kyseisellä pistesaaliilla hän sijoittautui I-divisioonan pistetaulukossa 20. tilalle. Esa Tutti keräsi komeat 48 ja Markku Haapaniemi 40 tehopistettä. Kanadalainen maalivahti Jim Bedard pelasi jokaisessa ottelussa aloittavana maalivahtina.
Kauteen 1985-86 lähdettiin korkein tavoittein, sillä I-divisioonan voittaja nousisi suoraan SM-liigaan ilman karsintoja. Tovereiden tavoitteet olivat selvät: tarkoituksena nousta sarjatasoa ylemmäs. Kauteen saatiin uusia tuulia kun Raimo ”Mätsky” Määttäsen pariksi valmennukseen tuli pitkän pelaajauransa päättänyt Kari Johansson. Kakkosvalmentajan paikalta pois siirtynyt Matti Aaltonen meni valmentamaan Tovereiden A-junioreita, ja joukkueenjohtajaksi tuli Markku Aaltonen. Muuta henkilöstöä Tovereiden joukoissa olivat myös: huoltajat Seppo Kiela ja Reijo Hyökki, lääkärit Teppo Toponen ja Jaakko Lehto, hieroja Ismo Aaltonen ja autonkuljettajat Jaakko Peltomaa ja Reijo Kunnas.
Tovereiden pelaajaosasto vahvistui myös muutamalla uudella pelaajalla: mm. Markku Hakulinen, Jari Hirsimäki, Mika Lartama ja Juha Virtanen liittyivät joukkueen vahvuuteen. Joukkueen kokoonpano kokonaisuudessaan:
Jim Bedard, Marko Koski, Jukka Mäkitalo, Jari Hirsimäki, Juha Virtanen, Markku Hakulinen, Mika Lartama, Esa Tutti, Kari Numminen, Seppo Suoraniemi, Keijo Tutti, Markku Haapaniemi, Jouni Kantola, Jukka Lappeteläinen, Kai Ortio, Lasse Lindberg, Antti Perälä, Sami Jokinen, Jari Välimäki, Mika Kanerva, Raimo Ruusunen, Mika Pynnönen, Pekka Helander, Mika Viitaharju, Keijo Wikman.
TuTo kamppaili sarjan aikana kärkipaikasta raivoisasti ja pitkään, mutta valitettavasti joutui taipumaan KalPalle ja näin ollen kauden päätteeksi Toverit sijoittautuivat sijalle 2. Mutta kakkossijakin onneksi tuotti karsintasarjapaikan, johon Tovereiden lisäksi tulivat KooKoo, HPK ja SM-liigasta Jokerit. Kun kolme ottelua karsintasarjassa oli takana, näytti Tovereiden urakka mahdottomalta, sillä kasaan oli saatu vain kaksi pistettä. Tämän jälkeen tapahtuikin ryhtiliike ja voittoja alettiin ottamaan oikein suurillakin maalieroilla toisista kotijäällä: Jokerit kaatui lukemin 10-3, KooKoo Kouvolassa 5-2 ja HPK kotijäällä 4-2.
Näiden otteluiden jälkeen karsintasarjataulukko näytti sellaisia lukemia, että Jokereiden ja TuTon olisi otettava vielä viimeinen ja ratkaiseva uusintaottelu sarjanoususta. Kyseinen uusintaottelu pelattiinkin Turussa 5876 maksaneen katsojan edessä, enemmänkin katsojia olisi ollut, mutta poliisi lopetti lipunmyynnin. Valitettavasti TuTon toiveet sarjanoususta murskattiin ja Jokerit vei uusintaottelun kokeneella otteella edukseen lukemin 4-1.
Näin lähellä sarjanousua SM-liigaan TuTo ei ollut koskaan aiemmin päässyt ja tulkinnan mukaan voidaan puhua vain yhden tai kahden maalin erottaneen Toverit liigasta. Näin jälkiviisaasti ajatelleena vain yksi maali Kouvolaa vastaan kotona tai kaksi Jokereita vastaan vieraissa olisivat riittäneet sarjanousuun..
Runkosarjassa TuTo keräsi valtaisasti katsojakuntaa paikan päälle, otteluita kävi seuraamassa jopa 40 808 maksanutta, eli keskimäärin ottelua kohden 1 855 henkeä. Karsintasarjassa uusinta mukaan lukien kävi Kupittaan jäähallissa otteluita seuraamassa 13 853 katsojaa, keskiarvona 3 463 henkeä per ottelu!
Paras pistemies tällä kaudella Tovereiden pelaajista oli Jari Hirsimäki, joka teki 27 maalia ja antoi 32 maaliin johtanutta syöttöä, eli pisteitä yhteensä kertyi tilille 59. Kuitenkin eniten maaleja tällä kaudella laukoi Juha Virtanen, kaikkiaan 37 maalia. Virtanen pelasi myös Juhani Tammisen luotsaamassa Suomen olympiajoukkueessa tällä kaudella.
Kaudelle 1986-87 TuTo lähti seuraavanlaisella kokoonpanolla: Jim Bedard, Petri Ylönen, Jukka Mäkitalo, Jari Mannervuo, Harri Niukkanen, Juha Virtanen, Jukka Lappeteläinen, Petri Niukkanen, Seppo Suoraniemi, Kari Numminen, Jari Hirsimäki, Jukka Porvari, Raimo Ruusunen, Hannu Palmu, Mika Lartama, Kai Ortio, Antti Perälä, Keijo Tutti, Sami Jokinen, Jukka Piirinen, Jouni Kantola, Markku Kallio, Mika Viitaharju, Lasse Lindberg, Jari Välimäki, Mika Pynnönen, Pekka Helander.
Valmentajina tällä kaudella jatkoivat Raimo Määttänen ja Kari Johansson, huoltajina toimivat Seppo Kiela ja Reijo Hyökki, lääkäreinä Teppo Toponen ja Hannu Virtanen, hierojina Ismo Aaltonen ja Reijo Kunnas ja joukkueenjohtajana Markku Aaltonen.
TuTo olikin tällä kaudella lähellä nousta jälleen sarjatasoa ylemmäs, mutta valitettavasti se jäi vain hyväksi yritykseksi: sijoitukseksi runkosarjassa tuli jälleen toinen. KooKoo karkasi TuTon edeltä sijalta yksi suoraan liigaan, mutta toinen paikka tarkoitti jälleen karsintasarjaan pääsyä ja vastaan tässä karsintasarjassa asettuikin Kuopiosta KalPa. TuTo pelasi Kuopissa KalPaa vastaan hienosti, mutta ottelu päättyi silti tasan tulokseen 1-1. Kotijäällä Turussa pelaajien kantti ei kestänyt paineen edessä, vaan KalPa vei voiton mukanaan Kuopioon lukemin 3-8, tarkoittaen sitä että TuTon haaveet sarjanoususta oli kuopattu tämän kauden osalta jälleen.
Yleisömäärä hieman putosi kauden aikana, sillä runkosarjassa TuTon kotiotteluita seurasi noin 34 000 katsojaa, eli keskiarvona per ottelu 1 550 maksanutta katsojaa. Karsintasarjassa taas kansa oli löytänyt Kupittaan hallille.
Kauden paras pistemies Tovereissa tällä kaudella oli Harri Niukkanen, joka sijoittui kahdeksanneksi pistepörssissä yhteispistemäärällä 65. Niukkanen laukoi 34 maalia ja antoi 31 maaliin johtanutta syöttöä.
Päävalmentaja Raimo Määttänen eläytyi vähän liiankin voimakkaasti joukkueen toimintoihin, sillä hän sai sydämen rytmihäiriöitä ja joutuikin jonkin aikaa olemaan kokonaan sivussa. Kauden jälkeen Määttänen katsoi parhaakseen lopettaa aktiivisen valmentamisen ja päätti siirtyä taustahahmoksi, manageriksi.
– ”Minä olin valmentanut lähes 20 vuotta, ensin kymmenkunta vuotta oman toimen ohella, sen jälkeen yhdeksän vuotta päätoimisesti ilman mitään taukoja. Se on liian kova tahti. Minusta yksikään valmentaja ei saisi kerralla tehdä valmennustyötä kuin kolme vuotta, sitten pitäisi pitää ehdottomasti taukoa. Stressi käy liian kovaksi.” Muistelee Raimo Määttänen silloisia tapahtumia.
Kaudeksi 1987-88 TuTo sai uuden valmentajakaksikon, entiset maajoukkuemiehet Jorma Valtonen ja Jukka Koskilahti. TuTon valmennuksen lisäksi myös SM-liiga koki muutoksia: tulevalla kaudella I-divisioonasta nousisi kaksi joukkuetta suoraan sarjatasoa ylemmäs, ja kolmanneksi sijoittautunut karsisi SM-liigan huonoimman kanssa sarjapaikasta. Joukkueiden määrää myös nostettiin SM-liigassa 12 joukkueeseen.
Kokoonpano tälle kaudelle Tovereilla oli seuraavanlainen: maalivahdit Arto Peltola ja Harri Koski, kenttäpelaajat Jari Hirsimäki, Jukka Piirinen, Petri Niukkanen, Stephen Harrison, Jukka Lappeteläinen, Antti Perälä, Harri Niukkanen, Jukka Porvari, Jussi Syrjälä, Markku Kallio, Keith van Rooyen, Lasse Lindberg, Pekka Virta, Mika Viitaharju, Janne Marjaniemi, Peter Aholainen, Pasi Loukonen, Juha Vuorisalo, Mikael Kronström, Mika Yletyinen, Jan Löfgren, Sami Aarnio, Esa Heinonen, Ari Kylmänen, Petri Nurmio, Petri Lunden, Petri Tuomola, Mika Elo ja Reijo Eronen.
Jääkiekko oli tunnetusti kallista puuhaa, ja Toverit harkitsivat jääkiekkojaoston puitteissa pitkään menettelytapaa, jolla jaosto saisi enemmän liikkumavaraa. Nythän tilanne oli sellainen, että jääkiekkojaosto käytännössä hankki tarvitsemansa varat toiminnan ylläpitämiseen itse, mutta sen oli silti koko ajan otettava pääseurakin huomioon. Jos haluttiin ottaa taloudellinen riski, oli siitä aina tiedotettava johtokunnalle, sillä viime kädessä kaiken mennessä päin männikköä, vastuullinen olisi ollut pääseura eikä Tovereiden jääkiekkojaosto. 1970-luvun tapahtumat kalvasivat vielä joidenkin henkilöiden selkäpiitä…
Vuoden 1987 aikana jaosto kuitenkin päätyi seuraavanlaiseen ratkaisuun: jääkiekosta muodostetaan uusi rekisteröity yhdistys, jolle TuTo:n jääkiekon kaikki tulot ja menot siirrettäisiin.
Asia esitettiin TuTon johtokunnalle syyskuun 9. päivänä 1987. Selvityksen jälkeen johtokunta päätti hyväksyä selvityksen, ja samalla johtokunta antoi jääkiekkojaostolle oikeuden käyttää nimessään koko seuran nimeä Turun Toverit, tai lyhennettä TuTo.
Kesäkuun 1. päivänä vuonna 1988 johtokunnan kokouksessa jääkiekkojaosto toi ilmi ilmoituksen, josta kävi selväksi että uuden yhdistyksen nimeksi tulee TuTo Hockey r.y. ja sen tukiyhdistyksen nimeksi TuTo Sponsor r.y.
Ilmoitus yhdistysrekisteriin jätettiin 12.09.1988 ja oikeusministeriö hyväksyi uuden yhdistyksen rekisteriinsä 20.09.1988.
Käytännössä joukkue pelasi I-divisioonassa edelleen nimellä TuTo, ilman Hockey –liitettä seuran nimessään.
TuTo Hockey r.y.:n perustajat olivat Reijo Paksal, joka valittiin sen puheenjohtajaksi, sekä Lasse Wikman ja Matti Heinonen.
TuTo Hockeyn sääntöjen toisessa pykälässä todetaan sen tarkoitusperästä seuraavaa: ”Yhdistyksen tarkoituksena on toimia toimialueellaan laaja-alaisena liikunta- ja kulttuuripalveluja tarjoavana ja työväenliikkeen liikuntapoliittisia tavoitteita toteuttavana järjestönä sekä huolehtia erityisesti jäsentensä ruumiillisen ja henkisen kunnon kehittämisestä.
Tarkoitustaan yhdistys toteuttaa:
1. Järjestemällä urheilu-, liikunta- ja muita kulttuuritilaisuuksia sekä suorittamalla valmennus-, koulutus-, kasvatus- ja neuvontatyötä jäsenistönsä ja toimialueensa asukkaiden keskuudessa.
2. Järjestämällä juhla- ja huvitustilaisuuksia sekä
3. välittämällä jäsenilleen voittoa tavoittelematta urheilu-, opetus- ja toimintavälineitä.
Toimintansa tukemiseksi yhdistys voi harjoittaa kioskikauppaa, majoitus- ja ravitsemusliikettä, bingotoimintaa, autojen pysäköintipaikkojen vuokrausta, mainospaikkojen vuokrausta, linja-autojen, koneiden ja laitteiden vuokrausta, ATK-palvelua, kiinteistöhuoltopalvelua sekä alaansa koskevaa julkaisutoimintaa ja veikkausasiamiestoimintaa sekä järjestää turnajaisia ja yleisiä varainkeräyksiä.
Yhdistys voi omistaa ja hallita toimintaansa varten tarpeellista irtainta ja kiinteää omaisuutta.
Tarvittaessa yhdistys hankkii toimintaansa varten asianmukaisen viranomaisen luvan.
Yhdistyksen toiminta ei saa johtaa voiton tai muun taloudellisen ansion hankkimiseen siihen osallisille eikä se saa muodostua pääasiallisesti taloudelliseksi.
Pääseuran ja TuTo Hockeyn välillä tehtiin sopimus, jonka mukaan TuTo Hockey on Turun Toverien jäsenseura, eikä sillä ole oikeutta erota Turun Tovereista. TuTo Hockey hoitaa sekä juniori- että edustuskiekkoilun ja vastaa kaikista velvollisuuksista ja kustannuksista. Toisaalta TuTo Hockeylle kuuluvat kaikki toiminnasta johtuvat oikeudet, kuten pelaajaoikeudet sekä mainos- ja myyntipaikkasopimukset.
TuTo Hockeyllä on oma erittäin hyvä toimistotila Turun Työväentalon neljännessä kerroksessa. Se on täydelleen remontoitu ja siellä on viisi erillistä kokoushuonetta sekä runsaasti muutakin tilaa.”
Itse runkosarjassa TuTo ei enää pystynyt taistelemaan itselleen toista sijaa sarjassa, ja HPK varmisti sarjavoittonsa jo hyvin aikaisessa vaiheessa kautta. Vaikka TuTolla olikin melkoisen hyvä joukkue tällä kaudella, sen sijoitus runkosarjassa oli vasta kuudes: sarjanoususta ei tarvinnut siis haaveilla edelleenkään tällä kaudella.
Pelaajista Jari Hirsimäki oli kuitenkin Tovereiden valopilkku ja olikin I-divisioonan tehokkain pistemies. Hän teki kauden aikana kaiken kaikkiaan 60 maalia ja antoi 44 maaliin johtanutta syöttöä, yhteensä 104 pistettä! 10 parhaan joukosta löytyi muitakin TuTon pelaajia: Jukka Piirinen viides pistemäärällä 70 (29+41) ja Petri Niukkanen yhdeksäs 66 pisteellä (33+33).
Varsinais-Suomessa jääkiekkoilun tilanne muuttui kaudeksi 1989-90 oleellisesti, kun I-divisioonaan alkaneeksi kaudeksi nousi yksi joukkue Turusta ja yksi Salosta. Pelaajista tuli suuri kysyntä, mikä nosti aika reilusti jokaisen pelaajan hintapyyntöä.
– ”TuTo lähti uuteen kauteen realistisesti. Tavoitteena ei ollut nousu, vaan pysyminen I-divisioonassa. Mutta meillä oli talous kunnossa, pystyimme täyttämään varmasti kaikki sitoumuksemme. Sitä vastoin en ole varma, kävikö näin muiden joukkueiden osalta” Muisteli Reijo Paksal silloisia tapahtumia.
Toverit päättivät nostaa junioreitaan edustusjoukkueeseen, sillä pari vuotta sitten kun TuTo:n jääkiekkojaosto muutti toimintamalliaan, oli junioritoimintaan alettu panostamaan enemmän ja se oli kantanutkin hedelmää.
– ”Meillä on kauden 1989-90 I-divisioonassa erittäin nuori joukkue, mutta harva on huomannut, miten taitava se on. Niin taitavaa porukkaa ei ainakaan minun aikanani ole ollut koskaan. Kun tämä joukkue vähän vanhenee, niin sitten sen varaan voidaan laskea ja lähteä uusin innoin yrittämään nousua SM-liigaan. Mielestäni Turkuun tarvitaan kaksi SM-liigan joukkuetta. Meidän pitää päästä ainakin Tampereen tasolle, mieluummin vähän ohitse” mietiskeli Raimo Määttänen tuolloin.
Raimo Määttäsen tullessa TuTon valmentajaksi, häntä hyödynnettiin muullakin tavalla kuin vain edustusjoukkueen vetäjänä. Hänen valtaisaa jääkiekkotietämystään käytettiin hyväksi perustamalla juniorijoukkueiden valmentajille erityinen valmentajakerho, jonka vetäjäksi Määttänen ryhtyi.
Toverit saivat neuvoteltua riveihinsä kolme ulkomaalaisvahvistusta Venäjältä: Vjatseslav Golovin, Alexandr Ledovski ja Sergei Pushkov..
Kauden 1989–1990 runkosarjan Toverit pelasi ihan kohtuullisesti, mutta kuitenkin vain sijoittautuen vasta sijalle kahdeksan. Maalivahti Jukka Mäkitalo ei pelannut kovinkaan vahvaa kautta maalillaan, mutta onneksi joukkueessa pelasi kauden tulokkaaksikin valittu Arto Vuoti. Vuoti oli TuTon paras pistemies tehden tehot 35+22=57. Muita pistemiehiä Tovereissa olivat mm. Jouni Tuominen, Pekka Virta (25+17=42), Ari Kylmänen (22+24=46) sekä Mika Rajamäki.
Kauden yleisökeskiarvo tälle kaudelle oli vain vaivaiset 606.