hyökkääjä
- Syntynyt: 1.10.1961
- Pelasi TuTossa 85-88, 94-96 ja -98 225 ottelua 140+149=289
Hirsimäki oli aina yksi kannattajien suurimmista suosikeista. Peliäly ja mailatekniikka yhdistettynä luontaisiin show-miehen elkeisiin oli viihdyttävä ja yleensä myös tuloksekas paketti, joka jätti tuskin ketään kylmäksi. Kiekko-oppinsa Hirsimäki sai Tampereella, mutta ennen TuToa hän oli ehtinyt tehdä tehokasta jälkeä I-divisioonassa jo Jyväskylässä ja Kuopiossakin. TuToon Hirsimäki tuli samalla kerralla monen muun nimekkään pelaajan kanssa joukkueen alkaessa tavoitella liiganousua tosissaan. Jo ensimmäisellä TuTo-kaudellaan Hirsimäki kuului joukkueen parhaisiin pistemiehiin ja maalintekijöihin, mutta toisen kauden pilasi polvivamma.
Kauteen 87-88 lähdettäessä joukkue oli edellisiä kausia heikompi, mutta Hirsimäki uuden polvituen ansiosta elämänsä kunnossa. Tuloksena oli ainutlaatuinen ilotulitus seuran historiassa hänen tehdessään 43 ottelussa 60 maalia ja yhteensä 104 tehopistettä. Kauden jälkeen Hirsimäelle riitti ottajia liigassakin, ja HPK:hon jo suuntaamassa ollut hyökkääjä päättikin jäädä Turkuun, mutta TPS:ään Hannu Jortikan viime hetken puhelun ansiosta. Seuraavat kaudet olivat Hirsimäen uran menestyksekkäintä aikaa. Neljä Suomen mestaruutta suuressa roolissa pelaten olivat täyttymys, jota kahdeksan kautta divarissa pelannut kiekkojonglööri oli odottanut.
Viiden TPS-kauden jälkeen Hirsimäki siirtyi suurten lupausten saattelemana Joensuuhun, mutta kausi oli lopulta pettymys suuresta pistemäärästä huolimatta. TuTon noustua liigaan oli kokeneen sotaratsun aika palata Turkuun. Hirsimäki oli molemmilla liigakausilla epäyhtenäisen joukkueen parhaimpia pelaajia syttyen monesti todelliseen näytökseen varsinkin sarjan kärkijoukkueita vastaan. Muutaman pelaajan yhteen hiileen puhaltaminen ei kuitenkaan pitänyt TuToa liigassa, ja putoamisen jälkeen Hirsimäki suuntasi Tanskaan.
Viimeinen näytös Hirsimäen TuTo-uralla nähtiin syksyllä -98, jolloin ulkomaille tähyillyt hyökkääjä palasi joukkueeseen alkujaan vain yhden ottelun sopimuksella. Vauhti ei ollut enää entisensä, mutta pelisilmä ja mailatekniikka tarjosivat kannattajille vielä muutaman ikimuistoisen hetken. Visiitti jäi lopulta yhdeksän ottelun mittaiseksi, kun omaleimaisen taiturin ja valmentajan Anatoli Bogdanovin kemiat ja harjoitusmetodit eivät kohdanneet.