valmentaja
- Syntynyt: 23.3.1925
- Valmentajana TuTossa 62-71 ja 74-75
Helenius on eittämättä yksi TuTon historian värikkäimmistä persoonista. Suorasanainen ja jääkiekkoon intohimoisesti suhtautunut valmentaja herätti toiminnallaan ajoittain ristiriitaisia tunteita sekä seurajohdossa että pelaajissakin, mutta toisaalta hänen ansionsa joukkueen menestyksen takana olivat kiistattomat.
Nuoruudessaan tuomarina toiminut Helenius oli jo ehtinyt valmentaa Turun Pyrkivää, Turun Pallo-Seppoja ja Turun Kiekkoilijoita ennen kuin päätyi TuTon valmentajaksi joukkueen pelatessa Suomensarjassa. Samaan aikaan hän toimi myös Jääkiekkoliiton aluevalmentajana, jonka ansiosta hän pääsi näkemään ja myös houkuttelemaan TuToon valtakunnan lahjakkaimpia junioreita. Kiistatta merkittävin Heleniuksen kaappauksista oli Heinolasta Turkuun napattu Urpo Ylönen.
Tiukka ja tinkimätön Helenius toimi valmennuksen ohella myös maajoukkueessa huoltajana, jonka jäljiltä pukuhuone oli aina tiptop ja maila- sekä teippipinot taatusti oikeilla paikoillaan. Helenius veti mielenkiintoisia ja innostavia harjoituksia, hänellä oli hyvä pelisilmä ja hän osasi opettaa sitä myös pelaajille. Todellinen velho hän oli ylivoimakuvioiden suunnittelussa. Heleniuksen käsialaa oli myös TuTon SM-sarjavuosille ominainen taktiikka, jossa neljä pelaajaa puolusti ja yksi kärkkyi ylhäällä pitkää avaussyöttöä. TuTo olikin hänen aikanaan moneen kilpailijaan verrattuna taktisesti erittäin kypsä joukkue.
Heleniuksen valmennuksessa joukkue saavutti kaksi SM-pronssia. Kauden 71-72 alussa näkemyserot omaleimaisen valmentajan ja joukkueen välillä olivat kasvaneet niin suuriksi, että TuTon seurajohto päätyi vapauttamaan Heleniuksen tehtävästään. Valmennusvastuun ottivat pelaajista Seppo Lindström ja Voitto Soini. Vanhat riidat oli sovittu vuonna -74, jolloin Helenius palasi vielä yhden kauden ajaksi valmentamaan TuToa. Suomen maajoukkueen huoltajana hän toimi vuoteen -83 asti.
Heleniuksen legendaarisista kommenteista elämään ovat jääneet mm. ”Ampukaa paljon, niilläkin on huono maalivahti!” sekä puolustajien vähäistä määrää ihmetelleille annettu vastaus: ”Kolme puolustajaa tekee pirun paljon vähemmän virheitä kuin neljä.”