alkusarja uuden edessä mestiksessä
TUTOn kausi käynnistyi monen vuoden tauon jälkeen U20 Mestiksessä. Kauteen lähdettiin turkulaisimmalla joukkueella vuosiin, kun pitkästä aikaa pelaajapolku U18-joukkueesta oli kunnolla auki, kun viime sekä tämän kauden U18-joukkueesta peräti 15 pelaajaa pelasi U20-paidassa kauden aikana joista iso osa ihan vakituisesti. Kauden tavoite oli palata SM-sarjaan, ja odotukset loppukesästä olivatkin korkealla joskin hieman uudenlaisella jännityksellä, koska suurin osa kauden vastustajista olisi täysin uusia.
Sarjan edetessä kävi selväksi, että Mestiksessä oli kolmen kerroksen väkeä: kärjessä oli tutut vastustajat SM-kausilta, iso keskikasti joka pystyi hyvin haastamaan kärkeä yksittäisissä otteluissa, ja muutama kellarikerroksen joukkue oli puolestaan osallistumassa ja selviytymässä. Kauden alusta useamman viikon ajan lähemmäs kymmenen joukkuetta oli sarjataulukossa rinta rinnan vain muutaman pisteen sisällä toisistaan. Kuitenkin pikkuhiljaa sarjan kääntyessä loppua kohden yksi toisensa perään joukkueita alkoi pudota kärjen kyydistä. Kahdelle parhaalle oli paikka alemmassa SM-sarjassa, ja aivan viimeisillä kierroksilla noista kahdesta paikasta taisteli kolme joukkuetta: TUTO, K-Vantaa sekä SaPKo. Taistelulle saatiin hieman ruma ja harmittava loppu, kun jokseenkin epäselvät säännöt koituivat SaPKon kohtaloksi heille tuomittujen pistemenetyksien vuoksi. Näin ollen K-Vantaa Mestiksen ykkösenä, ja TUTO kakkosena jatkoivat kauttaan alemmassa SM-sarjassa. SaPKo voitti myöhemmin varsinaisen Mestiksen mestaruuden aivan ansaitusti.
alempaan sm-sarjaan haastajana
Alemmassa SM-sarjassa odotti viime vuosien menestyjiä: Pelicans, HIFK, Jokerit, Lukko. Näiden lisäksi vastassa oli vuosien varrella tasaiset vastustajat Ilves, SaiPa ja Jukurit, sekä tutut Mestis-seurat Ketterä, RoKi ja alkukaudesta jo tuttu K-Vantaa. Sarjasysteemi oli raaka ja yksinkertainen: playoffeihin tai karsintoihin.
Heti ensimmäinen viikonloppu oli kova testi, kun joukkue matkasi Mikkeliin ja Lappeenrantaan. Jukurit nimesi heti avausotteluun sääntöjenvastaisen pelaajan, ja kun TUTO voitti vielä SaiPan Lappeenrannassa, ja seuraavalla viikolla K-Vantaan niin ikään vieraissa, alkoi sarja täydellä yhdeksällä pisteellä. Tämän jälkeen alkoi vastaan tulemaan edellä mainittuja menestymään tottuneita joukkueita, ja vaikka TUTOn nuori joukkue taisteli urhoollisesti jättäen kaikkensa kentälle jokaisessa ottelussa, loput sarjan otteluista hävittiin niukasti. Näin ollen kausi jatkuisi vielä kolmannessa sarjassa SM-karsinnassa.
kovin odotuksin karsintaan
Myös karsinnoissa peli oli raaka: vain ykkönen pelaisi tulevalla kaudella SM-sarjassa. Kovin monelle tappiolle ei olisi varaa, sillä pelejä oli vain kahdeksan. Sarja alkoikin täydellisesti, kun kauden SM-sarjan puolella aloittanut RoKi kaatui heti kotiavauksessa viime hetken voittomaalilla, ja seuraavassa ottelussa Vantaalta haettiin jatkoaikavoitto. Seuraavalla viikolla hävittiin Mestis-mestaruutta juhlineelle SaPKolle, ja voitettiin Imatran Ketterä vieraissa, joten seuraavaan RoKi-vierasotteluun ladattiin todella isot panokset. Rovaniemellä pelattiinkin tiukka ottelu, joka olikin käytännössä yhden maalin peli, vaikka RoKi pääsikin kaunistelemaan loppunumeroita kahdella tyhjään maaliin tehdyllä maalilla. Näin ollen nousu ei enää ollut TUTOn omissa käsissä, ja vaikka Ketterä voitettiinkin heti RoKi-tappion perään, oli mahdollisuudet jo menneet. Viimeiset kaksi ottelua pelailtiin pois ilman panoksia.
Vaikka kauden suurin tavoite ei toteutunutkaan, oli kausi pelaajakehityksellisesti napakymppi TUTOlle. Kapteeni Niclas Karjalainen otti johtavan roolin edustusjoukkueen playoff-taipaleella, kauden paras pistemies Eevert Eloranta solmi Mestis-sopimuksen, Roope Soini nousi heti ensimmäisellä U20-kaudellaan johtavaan rooliin. Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Loppukaudesta saatiin ajettua myös lisää U18-pelaajia sisään U20-peleihin, ja viime kesänä kunnolla auennut pelaajapolku levenee vielä hieman enemmän tulevalle kaudelle.